Pöytä, jota pohjamaalasin, näyttää nyt tältä. Käytin lehdistä leikattuja kuvia tässä pelkästään väreinä. Innostuin, joten jatkoa seurannee.

Pinta on lakattu neljä kertaa tavallisella vesiliukoisella. Muutama lisäkerros ei olisi pahitteeksi.

Sivut "huolittelin", joukkoon ripottelin hyviä sanoja. 

Tämmöinen tuli kasvihuoneesta. Takaseinä on avattava, umpinainen. Se ei haittaa, sillä siitä suunnasta ei aurinko koskaan paista. Ikkunat loppuivat, joten katto on paksua muovia. Pidän kuitenkin silmäni auki, jos vaikka sopivia akkunoita saapastelisi vastaan.

Toinen etuikkunoista on avattava (huomaa etualalla oleva lukko). Siitä on helppo huoltaa etualan kasveja ja noukkia yrttejä ruokapöytään.  

Pienestä se lähtee.

Tiukasti kiinni. Ihmeellistä. 

Kasvilava rönsyää satoa. 

Omasta maasta. Paitsi silliä ei siellä kasva eikä fetaakaan. 

Sadepäivän satoa. 

Istuinalusta saa seurakseen maton. 

(Huomaa katkennut virkkuukoukku. Maalarinteipillä korjattu versio oli melkein ergonomisempi matkonkuteesta virkattaessa.)

Mökillä on käynyt myös vieraita. Aino ja Paavo tauolla.

Mökkirantaa illalla. 

Kotona hetken, sillä työ kutsuu taas. 

Vielä 21 päivää, sitten 359 aamua ilman työhön käskevää herätyskelloa. 

Uskomatonta.