Eufemia

2011-12-01T12:00:00.000+02:00

Täällä on toiminut talotehdas jo jonkin aikaa. Pallojakin samaisella tehtaalla on syntynyt, leipomuksia keittiön puolella. Lauantaina sitten irrottellaan siskon kanssa joulumessuilla tiskin takana.

Pelti, paperi ja pisketti valmiina palvelemaan!

Koiria, kolmevuotias ja kankaanpainantaa

2011-11-23T13:17:00.001+02:00

Oltiin siskon kanssa kankaanpainantakurssilla. Hänelle se oli tuttua, minulle uutta. Homma oli koukuttavaa, joten taidan jatkaa harrastusta.

Näistä tulee jotakin joulupukinkonttiin.

Kummipoika täytti kolme vuotta. Häntä juhlittiin komeasti koko päivä.

Koirarintamalla tilanne alkaa vakiintua. Viivi jäi Viiviksi ja hyvä niin. Tässä Rouva Harakkavahti...

...patjanleikkuuhommissa...

...omassa pesässään...

...ja lempipaikassaan naulakon alla.

(Vähän sotkuista on.)

Paavo sietää Viiviä jo hyvin, muttei vielä varsinaisesti pidä siitä. Hyvään suuntaan kuitenkin mennään joka päivä.

Rakas, äreä vanha herra.

2011-11-03T16:23:00.000+02:00

Joku kenties muistaa, kuinka epätoivoisesti yritin saada aikaan Mumsin ihanien tyynyjen yms. kaltaista pintaa räsyvirkkauksella. Koukkuneulat tulivat meren takaa saakka, vaikka lähikaupungistakin sitten semmoinen löytyi. Pohjakangasta ostin käsityökaupasta, vaikken sen sopivuudesta liiemmin tiennyt. Se ei ollut sopivaa, kuten sitten hikisistä kokeiluista oli pääteltävissä.

Homma oli katkolla jonkin aikaa. Kun sain uutta puhtia, kokeilin räsyvirkata uudelleen ja - voilá - se onnistui! Kun oli Locker hook, sopivan paksuiset räsyt ja ennen kaikkea oikeanlainen pohjakangas, työ sujui kuin rasvattu aiempaan takkuamiseen verrattuna. Teinkin sitten pari mattoa samoilla tulilla. Sinisävyisessä on kaikelaisia räsyjä farkuista vanhoihin yöpaitoihin.

Toisen tein pelkästään trikookuteilla. Siitä tuli tylsä, mutta onpahan testattu kuvioräsyvirkkaus taas kerran.

Sitten se tapahtui. Löysin etsimäni.
Saanko esitellä: Rug hooking (helmivirkkaus)! Kovin on vielä alkutaipaleella tämä, mutta maalissa silti! Tekniikkana tämä on mielestäni vaativampi, mutta aion harjoitella sitkeästi. Jospa saan vielä aikaan jotain esittelemisen arvoista. Rug hookin tilasin täältä.

Tragikoomista tässä kaikessa sähläyksessä on ollut se, että alkuperäinen ajatukseni saada sitä Mumsin tuotteiden kaltaista pintaa ei tietenkään niissä aiemmissa kokeiluissa onnistunut. Ja miksi. Siitä yksinkertaisesta syystä että on olemassa kaksi hieman toisistaan poikkeavaa tekniikkaa, jotka molemmat käännetään joissakin yhteyksissä samalla räsyvirkkaus -sanalla. Minä satuin tarttumaan väärään häntään. Iso mutkahan siitä tuli. Onneksi törmäsin netissä kuvaan, jonka johdattamana päädyin viimein siihen mihin alunperin halusinkin, tähän Rug hookingiin.

* * *

Olemme Paavo-koiran kanssa eläneet jännittäviä aikoja. Meille muutti Viivi.

Viivi on meillä toistaiseksi. Katsotaan, miten elämämme alkaa rullata. Ainakaan vielä ei ole tullut suurempia konflikteja. Mielenkiintoa lisää se, että Viivi tunne nimeään. Elämä suuressa koiralaumassa on unhoittanut sen. Voikin olla, että mikäli Viivistä tulee pysyvä asukas, ehkä nimikin muuttuu. Katsotaan nyt. Mahdottoman mukava koira se kuitenkin on, oli nimi mikä hyvänsä.

Viivi harjoittelee nyt pissaamista poikamaisittain. Minä olen tikahtua joka lenkillä, kun seuraan sen hassunkurista taiteilua. Ei meillä ainakaan tylsää ole!

Kirjallisuutta 4 ja tunnustus

2011-10-18T16:52:00.000+03:00

Jossain saumassa taisin vihjata, että keltaiselle batiikkikokeilulle oli joitakin epämääräisiä suunnitelmia. Se pääsi virsikirjan kanneksi!

Tämä kirjarukka on uinut siivouspäivänä ainakin kerran pesuvedessä ja ollut muutenkin kovilla. Siksi se oli loistava korjauskokeilukohde. Purkaminen oli yksinkertaista, sillä kannet irtosivat helposti. Selkää täytyi vahvistaa ja muutama sivu ommella uudelleen kiinni. Voimapaperista tein uudet etu- ja takalehdet.

Sitten toinen juttu.

Sain blogielämäni ensimmäisen tunnustuksen Pieneltä lankarullalta - kaunis kiitos! Ihanhan tässä hämmentyy...

Lempivärini vaihtelee. Sininen lienee se, joka mentyään tulee aina takaisin.

Lempiruokani on savustettu kala.

Lempipaikkani on koti.

Tunnustus matkaa seuraavaksi Tuohikontille - ole hyvä!

Kirjallisuutta 3

2011-10-14T15:38:00.001+03:00

Paperikokeilut ovat vieneet mennessään. Tänään siivosin pöydän ja aion tehdä välillä muutakin.

Vanhojen kirjojen sivut osoittautuivat mieluisimmaksi materiaaliksi. Aikakauslehdistä löytyy kiehtovia värejä. Paperi on kuitenkin vähän vaikeampi työstää.

Viikonloppuherkuksi näitä. Hyviä tuli.

SUKLAAKUPPIKAKUT
12 kpl

1,5 dl (gluteenittomia) jauhoja

0,5 dl kaakaojauhetta

1,6 dl sokeria

1,5 tl leivinjauhetta

ripaus suolaa

40 g voita

1,2 dl täysmaitoa (minä laitoin kermaa...)

1 kananmuna

vanilija-aromia

Mittaa jauhot, kaakao, sokeri, leivinjauhe, suola ja voi kulhoon. Vatkaa, kunnes seos on murumaista ja ainekset ovat yhdistyneet.

Sekoita keskenään maito, muna ja vanilija-aromi. Kaada puolet seoksesta voi-jauhoseokseen ja vatkaa niin, ettei jää kokkareita. Lisää loppu maito-muna -seos ja vatkaa niin että taikinasta tulee sileää.

Lusikoi taikina paperivuokiin ja paista 20-25 minuuttia 170 asteessa.

Tuorejuustokuorrute:

5 dl tomusokeria

50 g voita

125 g tuorejuustoa

Vatkaa tomusokeri ja huoneenlämpöinen voi, kunnes ainekset ovat sekoittuneet kunnolla. Lisää tuorejuusto ja vatkaa, kunnes juusto on sekoittunut muiden ainesten joukkoon ja seos on vaaleaa ja kuohkeaa. Levitä jäähtyneiden kuppikakkujen päälle ja koristele.

Ohje on kirjasta Tarek Malouf: Leivonnaisia herkkusuille,

Kuuluisan konditorian suosikkireseptit.

Niin että ihan oikeaan osoitteeseen leivontakirja lainautui.

Kirjallisuutta 2

2011-10-10T15:35:00.002+03:00

Tämä kirja tuli postissa reilu viikko sitten.

Testitekemisenä rustailin paperitaloja.

Kummastelin näiden talojen aihioiden mittoja: 6,4 cm x 10,2 cm. Minähän en yhtä taloa enempää jaksanut noita ripemillejä mittoa. Toisen talon paperiaihiot ovat 6 cm x 10 cm ja tumman 5 x 9.

Kirjan sivuja oli helppo työstää. Tumman talon palat leikkasin Yhteishyvästä. Paperi oli liukasta ja ohuttakin, joten kokoaminen oli hyvin haasteellista. Taloteema kuitenkin jatkunee vielä.

2011-10-06T16:34:00.001+03:00

Nyt on Paavo kastroitu. Suukin putsattiin samalla kertaa. Kauluri ei ole kiva eikä olo hyvä.

Jospa se siitä suttaantuu.

Oma pikku rassukka.

2011-10-04T16:06:00.001+03:00

Kun kummityttö täyttää komeat kuusi vuotta, on siihen kummitädinkin syytä suhtautua asiaankuuluvalla vakavuudella.

Ehdottomasti ja ainoastaan vaaleanpunaista.

Käsilaukku on kuulemma hävinnyt, joten uusihan sitä pitää saada. Tuli kyllä essun näköinen, mutta jospa saaja ei pikkujutuista piittaa.

Kukantekoidea täältä, laukun kaava tästä. Kaikki materiaalit helmiä lukuunottamatta kierrätyskamaa. On vanhaa lakananreunaa, siskon juhlahuivin rääppeitä ja sen semmoista.

2011-10-02T12:57:00.000+03:00

Testailin aikanaan kosketusnäyttöpuhelimia liikkeissä ja käyttö tuntui oikein mukavalta. Kun sitten ostin semmoisen itselleni, nettiselaimen käyttäminen oli kaikkea muuta kuin miellyttävää. Puhelin lipsui ja luiskahteli ja putosi monta kertaa. Hoksasin sitten, että kaupoissa esittelypuhelimille on usein jonkinlainen teline. Oli siis kehiteltävä semmoinen.

Irtokarkkilaatikon kansi kelpasi tähän hyvin. Taitoskohtiin viillot, kaiuttimien kohdalle aukot. Reuna toimii sopivasti jarruna. Tästä tuli yllättävän toimiva ja ergonominen.

Uutisten pääotsikoiden selailu aamukahvilla on helppoa ja kokatessa reseptien luku käy näppärästi - ei ravaustoimintoa tietokoneen ja kyökin välillä. Sähköttömällä mökillä tässä toimi musiikki- ja äänikirjakeskukseni. Äänentoiston laatu ei kyllä hifistin korvia hivele. Voi olla, että liimaan huopaa kolmion sisälle, se saattaisi pehmentää terävähköä ääntä.

Ps. puhelujen aikana en käytä telinettä :-)

Kirjallisuutta 1

2011-10-01T12:09:00.001+03:00

Kännykkäkotelo.

Pitkään mielessäni muhinut idea kirjasäilyttimestä tuli vastaan iPad-kotelon muodossa Etsyssä. Päätin sitten kokeilla vastaavaa ideaa puhelimelle. Koekirjaksi pääsi kirpparilta takaisin palannut opus. Kuten kuvasta näkyy, tekele on todella testikappale. Kirja oli tarkoitukseen hieman iso. Lisäksi nappasin kuminauhoiksi sitä tavallista, litteää, valkoista. Ongelmapaikat ovat nyt tiedossa. joten seuraavasta tulee toivottavasti vähän parempi.

2011-09-29T22:08:00.000+03:00

Perintösänky.

Muuttokuorma mummulan naapureilla (1940-luvulla) oli niin täysi, että kirkkoherran ynnä vaimonsa sängyt saivat uuden kodin meidän mummulasta. Aikanaan ne päätyivät omille vanhemmilleni, ja nyt toinen niistä on onnellisesti minulla. Sovittiin velikullan kanssa, että Gunnar on heillä ja Helmi minulla.

Luulen, että sängyt ovat Helsingin rautasänkytehtaan tuotantoa. Vuonna 1912 painetussa kataloogissa on erehdyttävästi samannäköinen malli.

Mietin, tulisiko omastani musta.

(Sori, kuva on aikas huono)

Keltainen kukkamekko ylläni olen tallustellut aikanaan kesäisiä, huolettomia päiviä.

Muutama vuosi sitten luin artikkelin, jossa esiteltiin Finlaysonin suunnittelijan Aini Vaarin piirtämiä kankaita. Siellä oli myös tämä kukkakangas. Ei olis hassumpi nytkään tuommoinen kuosi. Liekö uustuotannossa, mene ja tiedä.

Ja kyllä, kenkä on myös ollut minulla käytössä.

Toissaviikon reissun ruska-antia.

Ihan pakko laittaa vielä kuva tämän päivän suppilovahverosaaliista (eksyi koriin pari kanttarelliakin). Haaveksin saavani vielä ainakin toisen samanmoisen annoksen tälle syksylle.

Syssyä

2011-09-07T15:06:00.000+03:00

Tuntuu lähes järisyttävältä, miten valtavasti nautin tästä syksystä! Tänäänkin olen vaeltanut kaikessa rauhassa pitkin metsiä. Rouskusaaliin lisäksi yritin taas tunnistaa uusia lajeja, mutta mustavahakkaiksi arvelemani sienet jäivät käyttämättä, kun en ollut kuitenkaan ihan varma. Kaiken kruunuksi aiemmin löytämäni (salainen) kanttarellipaikka luovutti taas saalista. Tänään tein niistä piirakan, josta tuli ylimaallisen herkullista. En ole ruokakuvaaja, joten kannattanee luottaa sanoihini ja kokeilla seuravaa reseptiä:

Kanttarellipiirakka

Pohja: (löysin ohjeen täältä)

100 voita

2 dl jauhoja

1/4 tl suolaa

2 rkl kylmää vettä

1/2 dl juustoraastetta

Nypi rasva, jauhot ja suola. Lisää joukkoon juustoraaste ja vesi. Vaivaa taikina tasaiseksi massaksi ja painele voideltuun piirakkavuokaan (26-28 cm halkaisijaltaan) pohjalle ja reunoille.

Täyte (perusohje täältä, muuttelin hieman):

1,5 l kanttarelleja

1 sipuli

voita paistamiseen

mustapippuria

suolaa

timjamia

n. 1 dl juustoraastetta

3 munaa

2 dl kermaa/ruokakermaa

Kypsennä hieman pilkottuja sieniä sipulin kanssa pannulla, kunnes suurin osa nesteestä on haihtunut. Mausta. Levitä sieni-sipuli -seos pohjan päälle. Ripottele pinnalle juustoraaste. Sekoita kerma ja munat ja kaada seos päälle. Paista 200 asteessa n. 35 minuuttia. Paiston loppuvaiheessa voit laittaa päälle leivinpaperin, jos piirakka uhkaa tummua liikaa.

2011-08-31T14:47:00.004+03:00

Tässä on syttö.

Sytöt ovat niitä mainioita pikkuapureita, jotka saavat tulen syttymään silloinkin kun homma ei ota luontuakseen millään. Puutarha.netin keskustelupalstalta on tämä idea. Syttöruusu on tehty sulaan steariiniin kastetusta kananmunakennoruusukkeesta. Terapeuttista tekemistä, jota on tullut harrastettua. Syttöruusuja on nimittäin mökkeillessä kulunut.

Mökillä kahvi ja tee keittyvät perinteisesti pannulla. Tositarpeeseen tämän siis ompelin. Idea on otettu jostain Tilda-kirjasta. Pienin muutoksin tein siitä enemmän itseni näköisen, mutta jotenkin kaljulta se vähän näyttää. Kelpaa kuitenkin. Väliin laitoin kunnon puuvillaista eristekangasta, jonka oikea nimi on jo unhoittunut.

Kirjansidontaa olisi haave harrastaa taas enemmän. Vehnäjauhobatiikkikokeiluista on jo muotoutumassa jotakin. Tässä minikirja, jonka nidososan tein ihan ompelemalla, en liimaamalla. Kansimateriaalina vanhan, repeytyneen nuottivihkosen kantta. Näitä pikkuruisia olen tehnyt riipuksiksi tai rintakoruiksi.

Selvitysmiehenä

2011-08-23T15:51:00.002+03:00

Vaatekaapin lattialla on pyörinyt (vuosikausia) muutama muovipussi täynnänsä kankaanrippeitä, joista "vois joskus tehdä jotakin". Siinä niitä nyt on - odottamassa sopivaa hetkeä ja tarvetta.

Kirpparineule kutistui pesussa tarkoituksella. Sen hihasta testasin istuinalustaideaa.

Neulahuovutin kuviot.

Taustakankaaseen ompelin palan laatikoihin tms. tarkoitettua edullista liukuestemattoa. Yllätyin kuinka hyvin alusta pysyy käytössä paikallaan. Kooltaan tämä on kuitenkin liian pieni, sehän oli selvää alusta asti. Onpahan kuitenkin testattu ja toimivaksi havaittu.

2011-08-17T12:48:00.002+03:00

Minun vapaani alkoi nautiskellen.

Wanha tallityttö nousi ratsaille. Heposen vireystila oli oivallinen meikäläiselle. Edellisen kerran ratsastin nimittäin varmaan yli 20 vuotta sitten.

(Kuvan otti työkaveri, joka oli syyllinen koko touhuun - kiitos! )

Sitten: elämäni ensimmäinen purjehdus.

Suunnan otimme Raahesta Maakallaan.

Minä lasketan avaraan maailmaan, minun hattuni yllä tähdet vaan.

Goethe

Maakalla.

Purjehdimme läpi yön.

Aamu merellä.

Olen jotensakin pysähtyneessä tilassa. Parasta siinä on, ettei se haittaa. Tekemiset ketjuuntuvat laiskasti. Toisessa päässä totean alkulenkin olevan vielä kesken.

Verkkaan asettelen tiskit koneeseen, pyykit sommittelen huolella narulle. Tyynenä tuijotan kankaita ja lankoja, ruostunutta pyörän vannetta ja kunnostusta huutavaa nojatuolia. Tiedän: kun Idea tulee, olen valmis ja vapaa.

2011-08-07T14:01:00.002+03:00

Kesää. Varpaiden välit vieläkin hiekassa.

Kävin pitkästä aikaa lapsuuden mökkimaisemissa. Paikka on vähintään yhtä mieluisa kuin silloin joskus.

Mehua Kotikonnun viinimarjoista ja pakasteen ylivuotisista mansikoista.

Mustikoita sai metsästää tosissaan. Isävaarin neuvomasta paikasta niitä sitten löytyi.

Mustikkareissulla kävimme Ohtakarissa. Meren tuoksua ei voita mikään!

Ohtakarista.

Nyt alkaa sitten erilainen vuosi.

Olen haaveillut siitä, odottanut kovasti. Ja nyt kun se on kulman takana, sitä ei melkein usko todeksi.

Huomenna ei ala maailmanympärysmatka.

Alkaa vuorotteluvapaa. Täydet 359 päivää.

Voiko se olla totta?

2011-07-10T17:24:00.004+03:00

Pöytä, jota pohjamaalasin, näyttää nyt tältä. Käytin lehdistä leikattuja kuvia tässä pelkästään väreinä. Innostuin, joten jatkoa seurannee.

Pinta on lakattu neljä kertaa tavallisella vesiliukoisella. Muutama lisäkerros ei olisi pahitteeksi.

Sivut "huolittelin", joukkoon ripottelin hyviä sanoja.

Tämmöinen tuli kasvihuoneesta. Takaseinä on avattava, umpinainen. Se ei haittaa, sillä siitä suunnasta ei aurinko koskaan paista. Ikkunat loppuivat, joten katto on paksua muovia. Pidän kuitenkin silmäni auki, jos vaikka sopivia akkunoita saapastelisi vastaan.

Toinen etuikkunoista on avattava (huomaa etualalla oleva lukko). Siitä on helppo huoltaa etualan kasveja ja noukkia yrttejä ruokapöytään.

Pienestä se lähtee.

Tiukasti kiinni. Ihmeellistä.

Kasvilava rönsyää satoa.

Omasta maasta. Paitsi silliä ei siellä kasva eikä fetaakaan.

Sadepäivän satoa.

Istuinalusta saa seurakseen maton.

(Huomaa katkennut virkkuukoukku. Maalarinteipillä korjattu versio oli melkein ergonomisempi matkonkuteesta virkattaessa.)

Mökillä on käynyt myös vieraita. Aino ja Paavo tauolla.

Mökkirantaa illalla.

Kotona hetken, sillä työ kutsuu taas.

Vielä 21 päivää, sitten 359 aamua ilman työhön käskevää herätyskelloa.

Uskomatonta.

Keskeneräisyyksiä

2011-06-20T11:00:00.003+03:00

Kesäkuu aloitti monenlaisia projekteja, jotka ovat osittain vielä kesken. Mökille syntyi kauan haaveilemani kasvihuone. Puhelinkopilta se hiukan näyttää, mutta viis siitä. Mistä tietää, vaikka tomaatit ja kurkut ynnä yrtit ovat hyvinkin puheliasta tyyppiä. Käytin rakentelussa kaikkea mahdollista jämäpuuta, ja kun lopputulos pysyy kasassa, olen lähes ylpeä aikaansaanoksestani. Kuva valmiista kasvihuoneesta tulee, kun sen älyän ottaa.

Sateessa ja tuulessa räytynyt taittopöytä on saamassa siistimmän pinnan. Katsotaan, mitä siitä syntyy...

Reissullani teimme lasten kanssa vehnäjauhobatiikilla taulut. V:n rennontopakkaa värjäystä tässä.

Jotain valmistakin sentään. Rustasin nappikorun, joita näyttää yksi jos toinenkin kokeilleen.
Henkarin päällisiä on syntynyt leppoisina mökki-iltoina useita, eri värisiä tietenkin. Tässä yksi. Mallin nappasin täältä.

Kesä on kiva.

2011-05-29T11:24:00.000+03:00

Pihan kuivimmassa paikassa, kivikossa katoksen alla, kasvaa unikoita. Keltaisia, valkoisia, oransseja. En ole niitä siihen kylvänyt, en istuttanut. Tuulen tuomia tai lintujen, ei sillä väliä. Kauniita, vaatimattomia ja loistavia samalla kertaa.
Elämä on yllätyksiä täynnä ja hyvä niin.

Me aloittelemme pikku hiljaa kesää. Puuhailemme yhdessä kotona tai mökillä. Taidamme olla molemmat yhtä onnellisia, kun talven uurastus alkaa olla vähitellen takana ja vapaus edessä.

Vink, vink!

2011-05-23T18:48:00.001+03:00

Ikean tavislaatikoston dekupaasasin verhosta jääneellä kankaan jämällä ja lahjapaperilla. Olen iät, ajat tehnyt tätä hommaa vesiliukoisella normilakalla ja hyvin on onnistunut. Tämän viritelmän paperiosuus meni kuitenkin pieleen. Luulin kruttujen oikenevan kuivuessaan, mutta katin kontit. Siihen jäivät rimpsut. Hyvin kuitenkin laatikosto toimii: säilöö kaikkea sitä, mille ei ole muuta järjellistä paikkaa. Runko pitäisi vielä maalata mustaksi. Eli keskeneräisiä tässä esittelen.

Sitten vielä semmoista kivaa kuuluu, että Kaimalla arvonta täällä.

Sininen

2011-05-21T15:38:00.000+03:00

Sinistä.

Tapahtuipa tässä muutama viikko sitten, että aamulenkillä löysin naapuritalon roskisaitauksesta tämän polkupyörän:

Viikon verran mietin, ottaako tuunaukseen vai jättääkö. Viimein raahasin sen kotiin, ostin uuden takavanteen lisukkeineen, hion, putsasin, rasvasin, ähersin potenssiin 150, maalasin ja lopuksi kokosin.

Homma karkasi hitusen käsistä.

Satulan päälle tein huopuneen villapuseron hihasta päällisen.

Virkkaamalla laitoin pinkkiä väriä pintaan. En edes päätellyt lankoja, kun tuntui jo heti tuoreeltaan, että väri meni metikköön. Antaa olla toistaiseksi.

Avaimenperäksi pääsi laatikostaan eksynyt joulupallo maalauksen jälkeen.

Olen haaveillut omasta talosta, joka olisi koti ja mökki samalla kertaa. Kaikki olisi siinä: koti, kasvimaat, kanala, pihasauna, talli jossa tehdä rasvaisin kourin hommia, leivinuuni jota lämmittää kun varpaita palelee.

Voi.

2011-05-15T18:19:00.006+03:00

He lähtivät eilen.

Vauhti kiihtyy aina loppua kohti, niinhän se on aina mennyt. Silti olo kuin päin seinää olisi juossut.

Pääsiäislomalla rustattu kasvulava odottaa mökillä maalia pintaansa ja multaa sisäänsä. Odotan, että pääsen kylvämään ja istuttamaan.

* * *

Vielä 84 päivää ja sitten alkaa seikkailu!

Työmatkalla

2011-05-09T11:41:00.000+03:00

Neljä päivää Virossa työmatkalla. Luontaisetuna näkee monenlaista.

Taidan pakata kuvia liiaksi. Ovat rakeisia. Otan opiksi.

Kokeiluja

2011-04-30T19:28:00.001+03:00

Työkaveri innosti kokeilemaan vehnäjauhobatiikkia. Pitihän sitä sitten. Ensimmäiset tekoset myös näyttävät kokeiluilta. En pessyt uutta kangasta. Niinhän siinä sitten kävi, että vähän susi tuli. Vehnäjauhomössöstä levinnyt kosteus sai kankaan käsittelyaineet liikkeelle (luulen ma), joten lopputuloksessa se näkyy aika ikävästi. Mutta ostoskassiksi kuitenkin päätyi tämä yritelmä.

Tekniikka tuntui kuitenkin kiinnostavalta, joten testasin uudella, vanhasta lakanasta revityllä kaitaleella. Parempi tuli.

Kokeilut jatkuvat.

Hyvää vappua!

Valoa kohti

2011-04-22T17:28:00.000+03:00

Nyt on valoa ja toivoa. Hyvää pääsiäistä!

Perunakesseli ja munkkeja

2011-04-17T10:50:00.004+03:00

Taannoin Kotikonnun tyhjennyksessä mukaan tarttui kaksi vuoden 1940 Kotiliesi -lehteä. Tuon ajan mainokset ovat niiiiin hauskoja. Siirsin yhden mainoksen kuvansiirtopaperin avulla pellavalle ja ompelin reissukukkaron - semmoisen johon mahtuu vain pankkikortti ja pikkuisen rahaa. Pussukasta tuli jotenkin kummallinen ja silti aika kiva. Makea väri ei sitten yhtään sovi peruna- ja silppukesseliteemaan, vielä vähemmän vuorin ruusukangas. Huolimatta kummallisuuksistaan kukkaro tulee todennäköisesti kulkemaan erisorttisissa häppeningeissä mukana. (Idea ei ole omani. Olen törmännyt vastaaviin mainosten siirtoihin, en vain muista tekijöiden tai niitä kauppaavien nimeä. Hakaniemen hallissa oli mielestäni yksi tämänsuuntaisia myyvä putiikki.)

Kuluneen viikon maanantaina leivoin munkkeja. Gluteenittomassa hiivataikinassa ei ole sitkoa (kuten kaikki kokeilleet tietävät), joten leipominen on yleensä kohtuullisen haasteellista. Siksi tavakseni on tullut kaataa löysähkö munkkitaikina pursotuspussiin. Kaikenmoisia kiemuroita sieltä sitten rasvapataan valahtaa. Tällä kertaa tuli tämmöisiä. Maistuivat.

Terveisiä mökiltä!

2011-04-10T19:44:00.000+03:00

Aurinkoinen aamu houkutteli matkaan. Kevät ei ollut ehtinyt mökkiteille, joten jalkapatikalla polvenkorkuisessa hangessa sinne Paavon kanssa könysimme.

Huussi oli herttaisesti kallellaan, niin kuin joka kevät. Enää en huolestu. Kesäkuussa huussi-istunnot ovat taas vaakatasossa.

Sininen makuukömmänän kaappi oli hienompi kuin muistin. Jätelaudasta kyhätty komistus lienee hitusen karkea mutta mieluinen silti ynnä sangen tarpeellinen. Hämmästyttävää, mutta totta: veivattava dynamoradioni kajautti säveleitä ilmoille, vaikka pitkän talven luulisi vievän varavoimat. On se eri peli.

Paavo uupui jo menomatkasta. Lyhyet jalat saivatkin tehdä vimmatusti töitä, että matka eteni. Paluumatka alkoikin sitten perinteiseen talvityyliin. Koira jumittui häntä heiluen mökkipihaan ja näytti vain pikkuriikkisen nololta. Ei auttanut kuin nostaa koira kainaloon. Paavo katseli muina koirina maisemia kun minä tarvoin hangessa reppuineni ja karvaisine kantamuksineni autolle. Niin että kaiken se kestää.

Aina ei voi voittaa

2011-03-28T11:00:00.003+03:00

Mumsin iloiset kuutiot ja muutkin ihastuttivat ensisilmäyksellä, kun niihin aikanaan törmäsin. Lehtijuttu se muistaakseni oli. Sisko L:n kanssa sitten mietittiin, voisiko semmoisia tehdä itse. Etsiskelin tekniikkaa, jolla samanlainen pinta syntyisi. Locker hooking (suomeksi ehkä räsyvirkkaus) osui silmiin nettiä selatessa. Innostuin tilaamaan Nordic Needle -verkkokaupasta koukun ja kangasta. Homma meni hitusen hätiköinnin puolelle, sillä koukku ei ollutkaan niin eksoottinen kapistus kuin luulin. Lähikaupungin käsityökaupasta löytyi samanlainen. Paketti kaukaa tuli aikanaan ja koukkuja oli sitten tuplat.

Ensimmäinen yritys synnytti tuoliin istuinpäällisen. Sen tekeminen oli raskasta, eikä pinta kuvien perusteella ihan vastannut sitä mihin pyrin. Pääsin hypistelemään aitoja Mumseja, ja totesin, että tekniikka ei ollut täysin sama: nyppyjä ei ollut lukittu puuvillalangalla ja pohjakangas oli säkkikangasta. Uusinta siis.

Tämän yrityksen lopetin heti muutamien rivien jälkeen. Homma oli edelleen raskasta ja hankalan oloista, vaikka poistin pohjakankaasta kudelankoja, että se olisi harvempaa virkata. Trikookude myös oli ilmeisesti liian paksua. Ostin ohuempaa trikookudetta, mutta se oli sitten taas liiankin ohutta.

Nyt sitten on alkamassa neljäs yritys. Pohjakangas on sieltä meren takaa tullutta. Vähän meinaa jo into hiipua, mutta yritän vielä tämän. Sitten saa olla. Ainakin hetken

Niin että aina ei voi voittaa.

(Jos jollakulla on parempaa tietoa aiheesta, otan kiitollisena kaiken avun vastaan...)

Ahdistus

2011-03-14T15:12:00.002+02:00

Lomaltapaluu aiheuttaa aina kovaa angstia. Yleensä se purkautuu vimmaisena värkkäilynä. Vaikka työtäkin olen tänään jo tehnyt, myös käsityörintamalla on tapahtunut.

Kauan mielessä ollut trikoohuivi syntyi tänään. Jämäpaloja ja yksi kulahtanut t-paita kokoontuivat huiviksi. Kuvasta näkee, mikä kangas on paidasta - niin kamalan näköinen pinta siinä on. Ei siis ihme, että se oli päätynyt tuunattavien laatikkoon. Huivista tuli yllättävän mieluisan kokoinen, vaikka ensimmäinen laatuaan onkin.

Siskon tekosista sain inspiraation virkata tietokonetuolin alle maton. Kude ja koukku olivat paksumpia kuin ohjeessa, siksi tein matosta omanlaiseni. Kude loppui harmillisesti vähän kesken. Kunhan saan ostettua sitä hitusen lisää, päättelen viimeiset loppukaarrokkeet.

Ihmeellisen ihanasta luonteestaan huolimatta vein Seela-koiran eilen takaisin kasvatuskotiinsa. Paavo-rukka kun alkoi reagoida turhan voimakkaasti uuteen tulokkaaseen. Olen miettinyt ja surrutkin asiaa kovasti. Silti tiedän tehneeni oikean päätöksen. Ehkäpä sitten joskus.

2011-03-11T17:49:00.004+02:00

Hiihtolomareissulla kävin Rovaniemellä Ottobren uudessa, pikkuruisessa kaupassa. En vielä tiedä, mitä näistä sortumuksista teen. Aika tavaran kaupihtee, sanoo isäkin aina.

Siskot työnsivät minulle äidin vanhan hellemekon. Kieltämättä sen kangas tuntui omannäköiseltä. Tänään sitten purin mekon taskut ja tein niistä uutta. Varsinainen mekko odottaa Ideaa.

Kirpparilla käytiin siskon kanssa. L vinkkasi vanhoille valoverhoille ekokäyttöä. Tänään sitten ompelin hedelmille ja vihanneksille ensimmäiset kestopussit. Yhteen värkkäsin hintalapullekin paikan, mutta totesin sen ehkä turhaksi. Testireissulla omppujen hintalappu pysyi ihan pelkän pussin kyljessä. Nauha ei kuvassa näy, mutta on semmoista kevyttä mistäliepurettua.

Edelleen lomareissulla ostin liikennemyymälästä vettä 0,33 l. Se maksoi 1,10 € - voitteko kuvitella! Kun ostopullot eivät muutenkaan ole silmäähivelevän kauniita, päätin tuunailla tästä ostamastani arvoesineestä sekä eräästä toisesta vesipullosta mieluisammat. Vyötteet on jämäpaloja keittiön vahakankaista. Pitäisi siis kestää myös kosteutta.

Lomailua

2011-03-10T20:49:00.004+02:00

Pohjoisesta tulin eilen illalla. Viimeisimmäksi kävimme velikultien J&P ynnä perheidensä kanssa Kemin lumilinnassa. Tänä vuonna teemana sarjakuvat.

Lumilinnan portti. Sivistymätön lienen, kun en tätä hahmoa kyllä tunnista.

V oli veikeää matkaseuraa.

Linnan muuria.

Kummityttö.

Serkukset. Täti käski hymyillä.

Sitten vielä semmoinen juttu, että tänään meille tuli Seela. Paavon kanssa ovat tutustelleet. Seela on huippurauhallinen labbis, jolla on lehmän hermot. Paavo on turhan aktiivinen eikä toistaiseksi anna hetken rauhaa Seelalle. Katsotaan nyt joku tovi ja tuumataan, muuttaako tyttö meille koko ikänäks.

Kotikonnun tyhjennyksessä otin teristään pahoin rikkinäiset villasukat mukaani ja päätin antaa niille uuden elämän. Olenkin sitten lomakäsityönä terittänyt niitä uudestaan. Sukkien pitkät varret lienee joku siskoistani neulonut. Niin että jos harmittaa, voin antaa ne takaisin. Ehjinä.

Uusi...

2011-03-04T19:46:00.002+02:00

...ompelukone! Varmasti yhtä iloinen ja hyvä mieli kuin ensimmäistä ikiomaa ompelukonetta kotiin kantaessani. Uusikin on peruskone, mutta kestää toivottavasti saman, minkä edellinenkin.

Kummallista, että vanhasta koneesta luopuminen tuntui haikealta. Sen ohjekirjan muistiinpanoja -sivulle olin kirjoittanut: "Tämä ompelukone ostettiin uutena 2.12.1982". Toivottavasti konevanhus saa uudessa kodissaan arvoisensa kohtelun.

Tiedän. Olen toivoton nostalgikko.

Torstaina

2011-03-03T14:34:00.001+02:00

Etelä-Karjalan reissu tuli tehtyä.

Paavo oli Sanin lumoissa. Kaksikko hulmusikin päivästä toiseen ympäri maita ja mantuja. Minä hermoilin, että tielle menevät ja auton alle jäävät, mutta sisko sanoi että älä nyt hössötä.

Anni tuli varmasti tervehtimään aidalle.
Aamupalalla.

Nyt kotona käymässä.

Päiväkahville tein mutakakun, karppivesion. Ohjeen nappasin täältä. Ei niin hyvää kuin tavallinen, mutta maistui silti.Vähän tuunailin ohjetta, joka on tässä.

Mutakakku (kymmenen annosta)

200 g tummaa suklaata (käytin 81% Lidlistä ostettua suklaata)
200 g voita
1-2 dl makeutusjauhoa (itse käytin Stevianestettä)
5 munaa
3 rkl jauhoa/mantelijauhoa

1. Sulata voi mikrossa, lisää kuumaan rasvaan suklaa. Sekoita, niin että suklaa sulaaa.
2. Lisää makeutusaine. Alkuperäisessä ohjeessa oli 3 dl sokeria, mutta tämä ei välttämättä kaipaa makeutusainetta ihan yhtä paljoa.
3. Lisää 5 munaa yksitellen vatkaten joka kerta voimakkaasti moussemaiseksi.
4. Lopuksi lisää 1-3 rkl jauhoja. Itse laitoin n.4 rkl mantelijauhoa, mutta se oli ehkä vähän liikaa.
5. Vatkaa tasaiseksi. Laita uuniin 200 asteeseen 10-15 minuutiksi. Irtopohjavuoka on hyvä. (Minulla on tapana rutata leivinpaperi pikku tolloksi, ja suoristaa se sitten irtopohjavuokaan suojaksi. Pysyy kohtuullisen hyvin paikallaan ilman pohjapyörylän ja reunakaitaleiden leikkaamista.)

Maku on voimakas, mutta menee täydestä kuin väärä raha kermavaahdon ja vadelmien kanssa.

Lauantaina ehkä uusi reissu, tällä kertaa pohjoiseen.

Loma!

2011-02-26T13:13:00.003+02:00

Tänään on ensimmäinen talvilomapäivä.

Aamukahvilla oli aikaa tavata rauhassa Kalle Ankaa.

Tiskipöydän allas on edelleen iloisesti täynnä likaisia astioita, mutta en jaksa välittää nyt.

Mieluummin neulon ja katselen kun orava ja linnut ahmivat auringonkukan siemeniä ja pähkinöitä takapihalla.

Mumman vanha villakangastakki odottaa kärsivällisesti tuunaajaa. Hihat ovat puhki kuluneet ja takki on aivan liian pitkä. Täytyy tuumata, mitä sen kanssa tekisin.

Huomenna koiruuden kanssa Lappeenrantaan.

Ranteet

2011-02-20T21:08:00.001+02:00

Pakkasilla palelee. Neuloin ranteenlämmittimet Dropsin Delight -langasta, kahdelta eri kerältä. Ovat kaksinkertaiset ja lämpimät.

Kamera

2011-02-19T09:32:00.009+02:00

Nikon D3100, kuva Nikonin

Nyt minulla on se!
Harvoin uusi vempele tuo näin paljon hyvää mieltä. Objektissa olisi vielä toivomisen varaa. Olen ollut hitusen katuvainen - hyvistä neuvoista huolimatta päädyin köykäisimpään tarjolla olevaan objektiin.

Otokset eivät ole hurraa-huutoja ilmoille virittäneet. Helmikuisen pakkasaamun tunnelma ja värit ovat vain kalpea aavistus siitä miltä ne oikeasti näyttävät. Lienee kamerankäyttäjässä vika. Täytyy hariootella.

Tietokone ryppyili ja meni pimeäksi. Taitavat pojat saivat kun saivatkin koneen elvytettyä. Taas mennään.

Ei kameraa

2011-02-06T17:40:00.002+02:00

Minulla ei ole kameraa. Vieläkään.

Haluaisin myös uudet kengät. Käyn lähes päivittäin (tai viikoittain) tanskalaisen Duckfeetin sivuilla ja aika usein täytän ostoskorini. Saatan jopa kirjoittaa osoitetietoni. Viimeinen klikkaus on kuitenkin jäänyt toistaiseksi tekemättä. Mutta vielä minä sen teen. Talvikenkäsuosikkini tässä.

Kuva Duckfeet

Kevät- ja syyskengiksi olen haaveillut näitä.

Kuva Duckfeet

Haaveillahan aina saa. Se ei maksa mitään, eikä sitä voi kukaan viedä.

Kuulumisia

2011-01-01T14:06:00.002+02:00

Aikaa on vierähtänyt viime kuulumisista, joten muutama rivi tässä.

Suurin muutos elämään on ollut se, että Onni-kissa on pois. Teki niiiin kipeää löytää kultainen kaveri auton tappamana. Mökkikuusen juureen kävimme Onnin hautaamassa. Paavo lakkasi syömästä, ja minäkin murehdin. Onnin sisävessan ja kiipeilytelineen veimme pois, lelut keräsin koppaan. Vähään aikaan ei koti tuntunut kodilta ilman kissaa, mutta olemme selvinneet molemmat - Paavo ja minä.

Joulu meni Kotikonnulla. Uuden vuoden otin vastaan kotona leppoisasti ystävän kanssa neuloen. Paavo oli kyllä vähän hepakassa: rakettien pauke otti koiralla koville. Sauna ja työjakkarani alusta olivat sille turvapaikkoja.

Loma alkaa olla ohi ja työt taas jatkuvat. Kutkuttava Odotus tuo vähän kerrallaan lähemmäksi elokuuta ja ainakin väliaikaisesti uusia tuulia.

Onni 2006-2010

Kamera sanoi kaputt

2010-07-22T17:56:00.000+03:00

...niin että ei ole kuvia ainkaaan hetkeen tulossa, jos niitä ei muutenkaan ole satamalla lisätty.

Mökin lattia on kuitenkin maalattu ja ilme tosi erilainen kuin ennen. Seiniin oli tarkoitus vetää toinen vaalennuskerros, mutta missä lie vika kun ei vaalentunut. Kokeilin makkarin seinään, mutta kun en itsekään erottanut maalattuja maalaamattomista, heitin homman sikseen. Joskus toiste ja peittävällä valkoisella sitten.

Puutarhatöitä

2010-07-21T21:46:00.001+03:00

Viron villa odotti kerimistä. Mikäs sen ihanampaa kuin pyöritellä kerää ulkona - lämmin ilta eikä hyttysiä.

Kesähän se

2010-07-11T21:13:00.002+03:00

Kesä ja lämmintä. Aika on kulunut siivillä pääasiassa mökkeillessä ja siellä kapistellessa - lähinnä kaikkea hyvin tarpeellista. Innostuin kuitenkin kokeilemaan myös einiintarpeellista. Idean poimin täältä. Sattuneista syistä luovasti oioin ohjeita. Ensimmäiset kokeilut onnistuivat ihan jees. Käyttämäni vaneri oli jotain vesivanerin tyyppistä, keltaista väriltään kuvapuolelta. Aion jatkaa näitä tekosia.

Ja pojathan ovat kuvissa erittäin tunnistettavia ja hellyttäviä.

Kevät on!

2010-04-11T19:03:00.002+03:00

Takki Sininen

2010-04-10T15:48:00.005+03:00

Takki syntyi kipeään tarpeeseen. Kangas on valkoista ohuehkoa markiisia, jonka sain ilmaiseksi työkaverilta. Värjäsin sen pesukoneessa farkunsinisellä. Kaava jälleen Ottobre Womanista. Valmiiksi leikattuihin kappaleisiin painoin pyöryläkuviot, joita jatkotyöstin siveltimellä. Takissa on ohut tikkivuori. Kuviot tikkasin harmaalla tikkauslangalla, kuvassa ne eivät kyllä näy.

Takista tuli ihan jees. Hihat nousevat kyllä ikävästi kun käsiä ojentaa, mutta sen vaivan ajattelin korjata jotenkin resoreilla. Sitten joskus kun jaksan.

Kaksoisneula

2010-04-10T15:36:00.002+03:00

Ompelusten tikkaukset ovat nyt niin särmiä että. Kaksoisneulalla saa siistiä jälkeä. Tein tunikan mustasta jerseystä, jonka pään- tai kädenteitä kärsii tarkastella lähempääkin. Malli on yhdistelmä kahdesta Ottobre Womanin kaavasta. Vastaavia tunikoita on syntynyt useampi, tätä edeltävä limen vihreästä velourista.

Pikkutuunailuja

2010-04-10T11:39:00.017+03:00

Pitkäkarvaisen koiran omistajana olen viettänyt reilun kaksi viikkoa hulluuden rajamailla. Sulava lumi, litisevät kinokset, vesisade ja liejuiset tienvierustat takaavat viimeistä karvanjuurta myöden kuorrutetun märän koiran lenkeiltä palatessa. Vaikken pidä koirien pukemisesta, ostin silti reilu vuosi sitten kurahaalarin. Sen pukemisen harjoittelu vaati veronsa - ainakin kilo juustoa on kadonnut ahnaaseen suuhun. Ensimmäistä harjoituskertaa oli todistamassa isä, joka katsoi viisaimmaksi siirtyä takavasemmalle, oli se semmoista rähinää. Mutta kaikki on pukemisen suhteen ollut jo kauan kunnossa.

Meitä molempia on haitannut haalarin lahkeiden suissa olleet tarrakiristykset. Koira vaappui kuin ankka kävellessään ja minullakin teki kipeää. Kuvittelin kovien tarrojen hankaavan ilkeästi. Lisäksi pikkujuttu (kamalan malliset heijastimet lonkkien päällä) vaivasi sen verran, että tuunailin haalaria: resoria lahkeisiin ja uudet heijastimet. Ankkakävely on vaihtunut iloiseen raviin ja emännän silmä lepää vähän viehkommissa heijastimissa. Koiran mielestä parasta kaikessa on kuitenkin se, että niskassa killunut RUSETTI on pois!

Kirpparilla kävin tiistaina Ylivieskassa. Mukaan tarttui koiranulkoilutustakki välikausiksi (6 euroa), ja toppatakki (3,5 euroa) tuunattavaksi. Olen etsiskellyt mustaa toppaliiviä, joka olisi paljon ulkoilevalle kätevä juttu. Tästä sitten semmoisen tein. Siitä tuli kohtuullinen. Takki oli ehkä hitusen liian iso, joten liivikin on vähän reippaan kokoinen vaikka sitä hiukan pienensinkin. Mutta ei haittaa, mahtuupa alle paksumpikin villapaita.

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä kuva saumuristaNI. Työpaikalla kässänope oli hylännyt sen toimimattomana jo aikoja sitten. Kaikki vermeet siihen liittyen olivat myös hukkateillä. Poljin ja virtajohto sentään löytyivät. Vein koneen merkkihuoltoon ja viikon verran se siellä oli. Vaan kuntoon tuli. Huoltomies kertoi, että kyseistä mallia on myyty Suomessa todella vähän ja että se on rakenteeltaan erittäin harvinainen (lue: kummallinen). Oli siis suorastaan ihme, että tarvittava varaosa löytyi ja kone toimii taas. Ohjekirjan sain ostettua kalliiseen hintaan (22 e) nykyiseltä maahantuojalta. Nyt on kuitenkin oma saumuri ja se toimii. Toistaiseksi. Lopulliseksi hinnaksi tuli 40 (korvaus koululle) + 22 (ohjekirja) + 97 (huolto ja varaosa) =159 euroa. Ei hirvittävän paha, jos se toimii vielä muutaman vuoden kuluttuakin.

Mökillä kaikki hyvin

2010-04-05T19:02:00.011+03:00

Toisena pääsiäispäivänä on tullut tavaksi piipahtaa mökillä katsomassa, onko kaikki hyvin. Erityisesti tänä vuonna jännitti, onko katto siinä missä pitääkin. Oli se.
Maisema on vielä kolea ja märkä, mutta vesisade on tehnyt kevättä useita päiviä.

Kaikenkarvaiset lautapinot ja klapikatokset ovat tähän aikaan kaikki viehkosti kallellaan. Mutta kyllä se siitä suttaantuu, kun routa sulaa.

Saunan pukuhuone kesäteloilla.

Kevättä ja pyhiä

2010-04-02T12:35:00.009+03:00

Kevät tuli meille viimeistään eilen, kun sain pihalle narsissit ja helmililjat. Tänään on sitten otettu koko porukalla rennosti. Pojat hoitavat lepäämispuolen ja minä tein sapuskaa. Savukalatahna pottujen kera maistui.

Blogikello näyttää käyvän talviaikaa, mutta käyköön. Jotta totuus ei unohtuisi.

Maanantaina sain postissa pääsiäistervehdyksen.

Kiitos, H&M! (Huom. Em. lyhenteellä ei ole mitään tekemistä ruotsalaisen vaateketjun kanssa :))

Järjestys

2010-02-06T20:16:00.003+02:00

Sain viimein sen verran aikaan, että selvitin eteisen kaaoksen. Ostin käytännölliset ja mielestäni kivan näköiset laatikostot, joista toiseen sain kengät ja toiseen pipojen, kaulahuivien ja lapasten lisäksi kaikki villasukat ja koiran härpäkkeet. On niiiiin kiva, että on järjestys - ihan huvikseni auon laatikoita ja ihailen...

Verhot

2010-01-04T17:28:00.005+02:00

Olohuoneessa ei ole ollut verhoja maailman aikoihin. Vaan nyt on. Perinteinen alennusmyyntimatka Kokkolaan sai tarttumaan tähän Marimekon ihanuuteen, vaikkei alennuksessa ollutkaan. Pakko oli ommella se heti ikkunaan.

Tykkään.

Ite tehty

2010-01-04T17:22:00.006+02:00

Silloin kun minä kävin yläastetta, eivät tytöt ruukanneet valita teknisiä töitä. Vaan minä valitsin, kun äiti sanoi että ota tekniset.

Ensimmäinen työ meillä oli piparimuotti. Sitä muottia käytän vieläkin, vaikka vähän ovat sydämenposket eri kokoiset ja pellin pinta viehkosti vanha. Vaan ei haittaa. Tällä tehdyt piparit maistuvat paremmilta kuin muut. Tulkaa maistamaan vaikka.

Joulu pakettiin

2010-01-04T17:12:00.006+02:00

Minulla oli hyvä ja tunnelmallinen joulu - jopa siinä määrin intensiivisesti, että kuvat jäivät ottamatta. Olen tänään paketoinut joulua pois, seuraavaa odottamaan.

Neulasia varisevan kuusen poistaminen talosta on aina oma operaationsa. Saksin kaikki oksat pois, ja vein rangan perässä. Huomattavasti siistimpää. Ei tarvitse imuroida eteisestä joulumuistoja enää juhannuksena.

Ostin jouluksi uuden kynttelikön. Myös sen paketoin varastoon.

Koska joulu on kerran vuodessa vaan, niin monia asioita ehtii unohtaa. Siksi tapanani on kirjoittaa pikkuruisia viestejä itselleni löydettäväksi seuraavana jouluna. Uuden kynttelikön säilytyspakkaukseen kirjautuivat tämän joulunajan hyvät tunnelmat.

Huono muisti ei aina ole ollenkaan ikävää, päinvastoin. Aina tulee uutta vastaan ja sekös on virkistävää se.

Piparitalo

2010-01-04T17:04:00.006+02:00

Joulun valmisteluihin kuuluu perinne, jota haluan noudattaa. Paikkakunnalla asuvien kummilasten kanssa leivomme piparijuttuja. P on kasvanut ulos perinteestä - ajokortti lienee lähempänä sydäntä. K ja V sen sijaan tulevat. Tässä V koristelee talonsa osia...

...ja tässä valmis talo kera leipurin.

Yksi V:n toive jäi toteuttamatta: että enkeli liihottelisi mökin yllä... Sovittiin, että hevosten vartiointi käy engeleiltä yhtä varmasti pihalla seisten.

Joulukuuseen?

2009-11-29T11:41:00.007+02:00

Etsiskelin ideoita oppilaille ja löysin näiden ohjeen. Kun tekemisissämme on ollut ajatuksena kierrätys ja tuunaus, nämä sopinevat kuin nenä naamaan. Käyttämäni paperi on vanhasta ruotsin oppikirjasta Riktig svenska, kirpparilöytö 1 e. (Niin paljon minussa on kirjanrakastajaa, että kauan harkitsin silppuanko kirjaa vai en...) Helmet ja pallot mistä lie. Tapanani on säästää melkein kaikki, joten tarpeen tullen löytyy lähes kaikenlaista. Tekemäni pallot eivät ole ihan niin sliipattuja kuin alkuperäisessä ohjeessa, mutta se sopii minulle paremmin.

Olen haaveillut työhuoneesta, johon mahtuisi hyllyköitä ja kaappeja ja iso työpöytä. Toiskohan joulupukki semmoisen, jos oikein nätisti pyytää?

Looda

2009-11-28T13:54:00.004+02:00

Vanhan kenkälaatikon pintaan repeytyneen lukukirjan sivuja. Päälle lakkaa muutama kerros. Kaikenkarvaiset nauhat ja pitsit saivat kodin.

Huonoa elämää

2009-11-28T13:42:00.005+02:00

Olen viettänyt huonoa elämää. Kaakao maistuu ja lounaan korvaan suolapähkinöillä. Jälkiruuaksi suklaata.

Hyvältä maistuu.

Paita paidoista

2009-11-28T13:37:00.003+02:00

Vanha, värjätty paita ja tunika yhdistyivät uudeksi.

Purin tunikan vaaleat tikkaukset pois ja leikkasin paidasta pidennykset, joihin painoin mustan kuvion.

Vanhaakin vanhempi musta painoväri käyttäytyi hyvin. Painokuvio ei vaan ollut paras mahdollinen - jatkoksista tuli hieman suttuisia. Ei haittaa.

Marraskuu on tullut

2009-11-01T14:12:00.004+02:00

Toin mökiltä pikkukuusia. Testissä nyt niiden viihtyminen parvekelaatikoissa. Joukkoon pääsi myös kellokanerva, joka nököttää siinä yksinään kuin metsässä ikään.

Sylvi on yhtä kukkaa vaille valmis. Kuvia tulee, jahka ennättää. Töissä on ollut aika haipakkaa. Sikalunssaa nääs.

Peltitöitä

2009-10-11T17:50:00.011+03:00

Eilen mökillä leikkelin kissanruokapurkista peltisaksilla kuvioita ja pistin ne rannan puista pudonneiden oksien kanssa palamaan vanhaan pataan. Palaneesta pinnasta tuli mielestäni hieno. Aion jatkaa näitä kokeiluja syyslomalla. Kello on tehty tonnikalapurkin kannesta.

Jospa jostain kävelisi eteen nahkanuija tai edes puunuija. Luulen, että semmoisella naputtelemalla saisi purkin aaltopinnasta tasaisemman.

Mökillä

2009-10-10T19:25:00.005+03:00

Ihana, ihana aurinkoinen syyspäivä mökillä! Paavo nurvotti makkaraa pöydän alla ja selkärangaton emäntä niitä sinne pudotteli - ihan vahingossa tietty.

Poltin roskia rannan padassa ja heitin mukaan muutaman peltikokeilun, joihin toivoin mustaa pintaa. Vaikutti lupaavalta. En ole vielä pessyt niitä, joten lopputulos paljastuu vasta sitten. Myöhemmin lisää.

Vahinko

2009-10-04T16:21:00.002+03:00

Tänään sattui vahinko. Tein lounaaksi salaattia, ja siitä tuli tajuttoman hyvää. Jos kiinnostaa, niin tässä ainekset.

jäävuorisalaattia

tuorekurkkua

punaista paprikaa

maustamatonta kanaa (pannulla kypsennetty, suolaa ja mustapippuria sekaan, lopussa auringonkukansiemeniä)

fetajuustoa

aurinkokuivattua tomaattia öljyssä

kastikkeeksi aurinkokuivatun tomaatin öljyä

Suosittelen. Vaikka ite sanonkin.

Kanaa maistelin uuden kastikkeen kanssa, mango-curry -kastike.

Jakkara ja miten sille kävikään

2009-10-04T13:43:00.005+03:00

Kesälomareissulla piipahdin Saarijärvellä sijaitsevassa Vanhaintavarainliike Kaihossa. Sieltä tarttui mukaan jakkara, jota vähän tuunailin. Isä-Heikin postimerkkikeräily koitui ilokseni tässä(kin).

Sylvin takakappale on taas valmis, etukappaleet aloitettu. Hitaasti etenee, mutta etenee.

Projekteja

2009-09-27T21:35:00.008+03:00

Sylvin neulonta on edistynyt hitaahkosti syystä, että eka takakappaleesta tuli pieni. Ilmeisesti käsialani on tiivistä. Piti purkaa tekele ja vaihtaa puikot suurempiin. Nyt olen vasta puolessa välissä takakappaletta no. 2. Addeilla homma kuitenkin sujuu kivasti. Ostin Addi Click -sarjan (vähän erinäköinen paketti ku kuvassa). Kolme eripituista siimaa ja kymmenet puikot, 3,5-10 mm. Yhdistetään napsauttamalla siima puikon sisään. Hieman emmin, ovatko hyvät. Periaatteessa ok, mutta olen onnistunut saamaan systeemin irti jo kahdesti neuloessa. Ei kiva poimia silmukoita sieltä välistä. Ei hyvää mainosta, varsinkaan kun paketti maksoi yli kahdeksankymppiä. Muuten Addin hyvät puolet ovat paikallaan näissäkin puikoissa.

Toinen projekti on vielä vaiheessa, mutta asiaan kuuluva postimerkkien liotus ja kuivaus on suoritettu. Yritin kauhoa merkkejä suoristumaan kirjan väliin, mutta siihen tuli assari ja tuumi, että neljän kopeekan merkit suurella hammastuksella vaativat hautomista. Könähti merkkien päälle ja eihän siinä sitte. Täytyy suoristaa ne joku toinen kerta.

Kätevä

2009-09-05T12:38:00.005+03:00

Jos on yhtä toivoton kerrosten/kierrosten laskija kuin minä, suosittelen lämpimästi laskurin hankkimista. Kuvassa oleva löytyi Tallinnasta, Karnaluksista. Kierrettävään malliin verrattuna tämä on huomattavasti käytännöllisempi. Jos mainittu ostospaikka kiinnostaa, löytyy täältä hyvät kulkuohjeet sinne ja paljon muitakin vinkkejä neulonnan ystäville Tallinnan matkan varalle.

Kissa uitti tassuansa vesilasissani ja laski sen sitten suoraan palmikko-ohjeen päälle. Tulipa taasen todistettua, että mustesuihkutulostimen jälki ei ole vedenkestävää.

Molemmille käsille

2009-09-03T20:59:00.003+03:00

Nyt niitä on kaks. Hihoja Sylviin.
Takakappale on aloitettu, 20 kerrosta tehty. Lanka on ihanaa neuloa. Ja koskaan en enää osta muita puikkoja kuin Addeja. Olis siis kaupan kaikenlaisia muita. Evullisesti.

Uusiokäyttöä

2009-08-31T11:57:00.008+03:00

Vanhat pökät, jo palasina, sillä ompelin niistä...

...olkalaukun. Malli on Ottobren Pea Pod. Sinänsä loistava resepti laukulle, mutta jokin tökkii tekeleessä. En ole käyttänyt sitä yhtä reissua lukuunottamatta. Kokeilen ehkä toisenlaisesta kankaasta uutta versiota, josko semmoinen kulkis.

Löysin Vaatehtimo Vikatikin. Hienoja ideoita, taitavaa työskentelyä.

Ottobrewoman

2009-08-29T18:53:00.003+03:00

Uusi Ottobre woman ilmestyi. Suurin osa malleista miellyttää, olisi siis ommeltavaa vaikka ja kuinka.

Eka hiha valmis

2009-08-27T20:58:00.003+03:00

Siinä se. Hiukka kyllä kaposelta vaikuttaa, vaikka varmuuden vuoksi XLää teen. Toivottavasti ei tule pieni. Jos tulee, se voi olla siskon onni.

Tästä se lähtee

2009-08-23T14:13:00.008+03:00

Se Sylvi.
Ja kuten jo aiemmin mainitsin, kauan kaivattu lankalähetyskin saapui.

Lankakaupoilla

2009-08-16T21:08:00.004+03:00

Kesän lankasaldoa. Etualalla hamppulankaa, vihreä on Ilun sukkalankaa ja takana oleva hempeys on Pukkilua (jota onnistuin saamaan!) Näistä syntynee syksyn aikana jotakin. Hamppulankaa jo kokeilin. Ehkäpä vadelmainen takki tulossa. Koko komeus tarttui mukaan Jyväskylästä Titityystä.

Odotusta

2009-08-16T13:28:00.006+03:00

Keväällä päätin uudesta urakasta ja haasteesta. Tilasin Sylvin ohjeen Twist Collectionista ja siihen langat kanadalaisesta Wool Trendsistä. Kumpikaan juttu ei mennyt ihan käsikirjoituksen mukaan. Ohje ei auennut, vaikka linkki siihen tulikin sähköpostiin maksamisen jälkeen. Onneksi Sylvin äiti Tikru antoi hyviä neuvoja, ja sain viimein ohjeen aukeamaan ja tulostettua.
Toinen hässäröinti oli sitten lankojen kanssa. Nettilankala lähetti mailia kesäkuun viimeisenä päivänä: lähetys postitettu. Ei vain alkanut kuulua. Kyselin taasen neuvoja ja sain niitä. Lähetysten tulo meren takaa kestää ja kestää kuulemma. Kävi kuitenkin onnellisesti: perjantaina (puolentoista kuukauden odotuksen jälkeen) tuli kirje tullipostista. Siellä on paketti odottamassa. Urakka voinee siis alkaa, jahka saan langat kotio.

Olen aikani kuluksi tehnyt testejä pintaneuleesta, joka Sylvin takakappaleeseen tulee. Sain siitä hieman uskoa siihen, että takki tulisi joskus tehtyä. Englannin kieli ohjeessa pisti nimittäin nieleksimään. Mutta ehkei se ole kuitenkaan yli-inhimillistä, toivon ma.

Pojat lomalla

2009-08-16T13:23:00.006+03:00

Onni ja Paavo ottivat kesästä kaiken irti. Emäntä oli paljon kotona ja mikä parasta - mökki tarjosi lääniä missä mällätä. Hyvässa jotain huonoakin: Onni sai joltakulta turpiinsa, ihan kunnolla. Muutama viikko menikin sitten Onnilla haavoja nuoleskellessa.

Kesämuistoja

2009-08-16T13:02:00.021+03:00

Kesä ja erityisesti loma on auttamatta takana.

Kahvivedet kiehuvat mökillä vanhassa pannussa, joka on varhaisimpia muistoja lapsuudenkodistani. Tuntuu niin epäreilulta, että keski-ikäisiä pannuja pidetään niin kovin trendikkäinä, mutta samanikäisiä naisia ei. Että mistä se johtuu että joku on ja joku ei. Trendikäs. Kysyn vaan.

Ainakin yksi suunnitelma toteutui kesälomalla. Luin paljon kirjoja! Alexander McCall Smithin Mme Ramotswe oli kesän listaykkönen. Niitä upposi monta, käytännössä loput lukemattomat. Kevyttä, harmitonta, välillä vitsikästä, toisinaan ajattelemisen aihetta antavaa tekstiä. Botswanassa olis kiva käydä.

Keskikesällä kävin Annickan luona Ahvenanmaalla. Uusi talo oli oikein kiva ja talon alakertaan suorastaan rakastuin.
Uuden kongressi- ja konserttitalon kävimme katsastamassa. Testasin lavan akustiikkaa ja sain laulullani vartijan paikalle. Kyseisen pytingin takaa aukeaa näköala merelle ja vierasvenesatamaan. Satamat ne ovat minun paikkojani.

Samaiselta rannalta löytyi muutakin mukavaa: koruja ja käsityöläisten ihanuuksia paikasta nimeltä Salt.

Loma on takana.
Huomenna tulevat uudet opiskelijat. Lukuvuoden mittainen rytinä alkaa.

Iltapalapiirakka

2009-04-12T19:42:00.005+03:00

Ruualta jäi tähteeksi kastiketta: kylmäsavulohta kera sipulin ja kerman. Ajattelin hyödyntää sen saman tien ja leipoa iltapalaksi piirakkaa. Pohjan ohje muuntelin lähes gluteenittomaksi (kaurahiutaleita sinne roiskasin) taas kerran jostakin valmiista ohjeesta. Täyteeseen tuli sitä, mitä jääkaapista löytyi sen kastikkeenlopun lisäksi.
Maistui, vaikka pohja oli kyllä melko murentuvaa. Kasassa kuitenkin pysyi lautaselle asti. Vinkiksi, että piirakka maistui melkein paremmalta seuraavana päivänä.

Iltapalapiirakka

Pohja:
100 g voita
0,5 dl kaurahiutaleita
2 dl erilaisia gluteenittomia jauhoja (minä laitoin tattarijauhoa, riisijauhoa ja Sunnuntai-jauhoseosta)
2 rkl kylmää vettä
hippunen suolaa

Täyte:
1,5 dl kastikkeenloppua (kylmäsavulohta, kermaa, sipulia)
1 dl ruokakermaa
0,5 dl maitoa
2 kananmunaa
mustapippuria ja valkopippuria hitusen
n. 1 dl juustoraastetta

Päälle: kevyesti kypsennettyä parsakaalta

Paistetaan 200 asteessa n. 30 minuuttia.

Säilytystä

2009-04-11T16:18:00.004+03:00

Siihen ompelunurkkaukseen piti tuleman se pussikko. Tässä. Siinä ei vielä ole hirmuisesti tavaraa, mutta kunhan aika kuluu niin voi tilanne olla toinen. Kätsy kuitski.

Kevät!

2009-04-11T16:14:00.003+03:00

Narsisseja sinkkilaatikkoon. Että tuntuukin keväiseltä vaikka taivaalta yhä tupruaa lunta. Etualalla huonosti näkyvä häkkyrä on rautalangasta väännelty kana. Kunhan se tuosta ruostuu, niin näyttää paremmalta. Ehkä.

Lankalauantaina ei ollut mitään tekemistä

2009-04-11T15:41:00.005+03:00

Kaivelin kaappia ja löysin rikkoutuneen korun (muovia) ja hopealankaa. Väkertelin aikani niitänäitä ja syntyi näitä. Oisko koruja.

K

2009-04-11T15:25:00.004+03:00

Olipa kerran pala pakkausstyroksia ja vanha saaristokartta.

Siivousta

2009-03-04T15:19:00.006+02:00

Hiihtolomalla.
Kolme päivää siitä on mennyt SIIVOTESSA, eikä vieläkään hännänpäätä näy. Muutaman todella sotkuisen nurkkapaikan olen käynyt inventoiden läpi. Keskilattia näkyy jo. Tekemistä vielä olisi. Siitä huolimatta aion tällä erää lopettaa tämän lystin ja lähteä Kotikonnulle lomailemaan.

Onni on hyvin avulias kissaherra. Kun jossakin tapahtuu jotakin, se on välittömästi paikalla. Uni tuli kuitenkin tällä(kin) kertaa kesken siivouksen, joten varsinainen siivousapu jäi sangen vaatimattomaksi.

Raivasin makuuhuoneen nurkkaan pienen ompelusopen toiveena että kynnys pikkunäpertelyihin madaltuisi, kun kone on aina esillä. Tiedäntiedän, pölyä tulee. Tässä torpassa karvaiset kaverit pitävät siitä puolesta muutenkin huolen, joten kangaspöly on vain pikantti lisä siinä sopassa.

Pöydän takana olevan kaapin taustalle aion tehdä jonkunsortin lokerikon/pussukoita. Niissä olisi kätevästi esillä ompelussa tarvittavia juttuja. Kankaita (ja lankoja) on huusholli täynnä. Niille ostan läpinäkyviä muovilaatikoita. Eivät esteettisyydellään säväytä, mutta ovat varmasti käytännöllisiä lisätiloja tähän umpitäyteen kotiin.
Ei ole kyllä mistään puutetta, ei.

Noroilua

2009-02-14T12:45:00.007+02:00

Tässä kerran surhvaillessa löysin ihanat sukat ja toisetkin. Oli siis aivan pakko tilata samaa lankaa (hakusanaksi paviyarn, Brittilästä tulivat, japanilaista ovat) ja kokeilla.

Paketti tuli torstaina ja tänään olen ahkeroinut. Kiirettä pitää, kun hetken päästä pitäisi taas kurssitöihin. Langan värien vaihtelu kiehtoo ihmeellisesti. Teen sukkia kahdelta kerältä, raitasukat kun vain ovat yksinkertaisesti parhaat. Saa sitten nähdä, miten kestävät, villaa 70 ja nylonia 30. Olisi siellä ollut silkkistä, samaa tapaan värjättyä, mutta jätin niiden tilaamiseen seuraavaan kertaan.

Lankaa olisi saanut Suomestakin, mutta kerän hinta on täällä yli 17 euroa, joten ei kiitos. Em. nettikaupasta sain kerän n. 10 eurolla. Vaikka postimaksun laskee päälle, tuli juttu huomattavasti halvemmaksi.

Musakkia!

2009-02-09T21:11:00.003+02:00

Minä olen monta kertaa yrittänyt saada tähän blogiin musiikkia, mutta koodaustaitoni eivät ole ehkä olleet riittävän korkealla tasolla. Siis aiemmin. Nyt pitäis kuulua mussiikkia, parasta laatua.

Ai että miten osasin koodata?

En kerro.

Piparitaikinasta muovattua

2009-01-25T10:05:00.008+02:00

Perinteiseen tapaan kummipoika tuli leipomaan joulun alla piparitaloa. Tänä vuonna Kuutti kuitenkin halusi piparkakkutalon sijaan piparikumiveneen, veneilevän perheen vesa kun on. Niinpä sitten semmoisen teimme.
Kuutti oli tarkka arkkitehti, oikoi tekemiäni muotovirheitä : "ei se kyllä tommonen meijän kumpparissa oo". Päälle laitettiin runsaasti karkkia, sehän se parasta. Kuutin äiti kertoi myöhemmin, että nuorimies oli ollut sangen tarkka siitä, että minä olen HÄNEN kummitätinsä ja että pipariluomus on hänen omansa, ei kenenkään muun. Lopun voinee arvata. Käytännössä kaiken lienee syönyt Kuutti, muut saivat piparikumpparista lähinnä esteettisen kokemuksen.

Pikkuleipiä

2009-01-25T09:51:00.009+02:00

Jouluksi on aina kiva värkätä joitain työläämpää. Tein gluteenittomia täytepikkuleipiä, jotka koristelin suklaalla. Taikina ei ollut parasta mahdollista, siksi reseptiä ei kannata liittää tähän. Siinä toiminee mikä tahansa vaaleiden kaulittavien pikkuleipien ohje. Väliin keitin Lemon curd-tahnan. Se oli kivan raikasta yhdistettynä kuorrutuksen suklaaseen. Ok kokeilu, mutta seuraavalla kerralla teen eri taikinasta, väliin vadelmahilloa. Maistunee vielä paremmalta.

Lemon curd eli sitruunatahna
(ohje Valion sivuilta)
3 - 4 dl

100 g	Valio (suolatonta) voita
3	munaa
2 dl	sokeria
1 1/2 dl	sitruunamehua

Sulata voi. Vaahdota munat ja sokeri teräskulhossa sähkövatkaimella. Vatkaa vaahtoon sitruunamehu ja huoneenlämpöiseksi jäähtynyt voisula. Kuumenna seos vatkaten vesihauteessa: Laita vettä kiehumaan isompaan kattilaan ja nosta kulho sen päälle. Vatkaa sähkövatkaimella kunnes seos sakenee. Kattilassa oleva vesi saa olla juuri ja juuri kiehumispisteessä. Siirrä lemon curd puhtaisiin, kannellisiin lasipurkkeihin. Säilyy n. 3 viikkoa jääkaapissa. VINKKI * Lemon curdia voi käyttää kakkujen ja kääretorttujen täytteissä, jälkiruoissa, paahtoleivällä, teeleipien kanssa jne. * Voit halutessasi lisätä lemon curdiin 1/2 tl raastettua sitruunan kuorta. * Lemon curdin voi pakastaa (max aika 4 viikkoa). Sulata jääkaapissa.

Kyseessä oleviin pikkuleipiin liittyen tuli mieleen yks juttu. Joulun alla otti hirvittävästi päästä se, että olin tositosi myöhässä joulukorttien suhteen. Kortit täytyi ostaa, kun ei ollut enää aikaa tehdä. Siinä vaiheessa valikoima oli mitä oli. Lisäksi en ennättänyt saada niitä postiin halvemmalla hinnalla. Päätin, että ensi joulua varten hommaan kortit jo kesällä ja pistän ne postiin marraskuussa.
Olin vielä vikkelämpi. Kortit on jo hommattu. Teetin ne Ifolorilla em. pikkuleivistä otetusta kuvasta. Että semmoisia sitten lähtee. (Vielä en niitä sentään lähettänyt). Sanoin isälle ja pikkusiskolle, että jos kuolen ennen ensi joulua, ne kortit voi jakaa vaikka hautajaisissa muistoksi siskosta, joka teki joskus jotain ajoissa.

Adventtimunkkeja

2008-12-14T11:57:00.010+02:00

Ensimmäisen adventin aattona - eli jo hyvä tovi sitten - päätin tehdä munkkeja siitäkin huolimatta, että "oikea" munkkiaika ei liene ihan nyt.

Koska käytän gluteenittomia jauhoja, leivonnaiset eivät aina ole optimaalisen muhkeita ulkomuodoltaan. Hyvän makuisia silti. Paistoin munkit kookosrasvassa ja sisälle pursotin ruiskutyllalla omenahilloa. Suosittelen!

Tuunausta

2008-11-16T10:48:00.009+02:00

Kaksi jakkua - kirpparilta ostettu ja oma epämieluisa - sekä yksi hame. Vuorin helmaan tuunatun pellavapaidan hihat. Viimeistely pesukoneessa tummanharmaan väripanoksen kera.
Tämmöinen tuli.
Sovitusnukke on lainassa. Olen yrittänyt seurata Huuto.nettiä, josko sieltä löytyisi oma ja sopivan kokoinen. Vielä ei ole tärpännyt.

Suklaista!

2008-11-14T12:53:00.012+02:00

Surffailukertana eräänä löysin saman minkä Hannakin: Kaurislapsen kakkuja -blogissa oli herrrrrrkullisen näköinen kuva Mascarpone-suklaaleivoksista. Niin fiiniä tuorejuustoa kuin Mascarponea ei tästä kylästä saanut, mutta päätin kokeilla sitä tavallisesta maustamattomasta tuorejuustosta.

Minä, joka en yleensä taikinoiden syömisestä välitä, olisin kauhonut tämän jo siinä vaiheessa. Ei hassumpaa valmiinakaan! Levyn sijaan tein taikinasta muffinsseja. Reseptin kehittelijä oli kokeillut appelsiinituorejuustoa. Varmaan hyvää. Vanilijatuorejuustokin menisi takuuvarmasti.

Joka tapauksessa aion kokeilla tätä vielä joskus siitä aidosta Mascarponesta. Siinä lienee kuitenkin ihan oma makunsa.

Mysliä

2008-08-25T21:01:00.007+03:00

Monta kertaa on käynyt mielessä, että pitäisi kaivella jostakin mysliresepti. Ne harvat gluteenittomat myslit kun ovat - no, eivät niin kamalan herkullisia. Sattuipa sitten silmään joku kokkijuttu ja siinä valmistettiin mysliä. Minä heti kokeilemaan.

Tein eksoottisilla lisäkkeillä höystettyä mysliä. Täällä Reisperän kaupoissa kun ei ollut saatavana kuivattuja kotimaisia marjoja. (Poikiiko tämä kuivurin oston?)

Eksoottinen mysli

6 dl kaurahiutaleita
1,5 dl maapähkinöitä
1,5 dl kuivattua banaania
1,5 dl kuiv. ananasta
1,5 dl kookoshiutaleita

Sekoitetaan keskenään.

1,5 dl vaahterasiirappia
1 dl fariinisokeria
3/4 dl öljyä (laitoin rypsiölyä ja oliivi~)
1 rkl vanilijasokeria
2 ripausta inkivääriä
2 ripausta neilikkaa

Sekoitetaan omassa kulhossa. Lisätään kuivien aineiden joukkoon, sekoitetaan hyvin.
Seos levitetään pellille tasaisesti. Paistetaan uunissa 150 asteessa n. 35 min.

Toinen makuehdotus on seuraavanlainen:

6 dl kaurahiutaleita
1,5 dl pekaanipähkinöitä
2 dl manteleita
1 dl rusinoita
1 dl kuivattuja karpaloita
1,5 dl auringonkukan siemeniä
1,5 dl vaahterasiirappia
1 dl fariinisokeria
3/4 dl öljyä (laitoin rypsiölyä ja oliivi~)
1 rkl vanilijasokeria
2 tl kanelia
1 tl kardemummaa.

Valmistus samalla tavalla kuin ensimmäisessä.

Jälkimmäistä ohjetta en ole vielä kokeillut. Ensimmäinen versio maistui HYVÄLTÄ! Seuraavalla kerralla kokeilen maapähkinän tilalle jotain muuta.
Voipi olla, että ohjeen perusaineksia voi käyttää aika monenlaisten höppeiden ja mausteiden kanssa. Jos joku testaa muita yhdistelmiä, niin olis kiva kuulla.

Poroa pöytään

2008-08-23T14:56:00.010+03:00

Kinuskikissan blogista löytyi tämä ohje. Alkujaan resepti näytäisi olevan Pirkasta. Muokkasin ohjetta gluteenittomaksi. Hyviä tuli.

Tomaatti-poromuffinssit (12 kpl)

12 kirsikkatomaattia
100 g kylmäsavuporosiivuja
2 munaa
100 g voita
1 dl maitoa
2,5 dl tummia jyttejauhoja
1 dl kaurahiutaleita
2 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
1 tl tuoretta rosmariinia (kuivatettu rosmariinimaustekin käy) Minä laitoin salviaa
1 ½ dl juustoraatetta (emmental)

Halkaise kirsikkatomaatit. Jätä syrjään 4 porosiivua koristelua varten. Hienonna loput.
Riko munien rakenne kulhossa. Sekoita joukkoon jäähtynyt margariinisula / juokseva margariini. Lisää maito.
Sekoita jauhot, kaurahiutaleet, leivinjauhe, suola ja hienonnettu rosmariini keskenään. Lisää jauhoseos, poro ja juustoraaste taikinaan.
Jaa taikina muffinssivuokiin. Käytä muffinssipeltiä, jos mahdollista: kypsät muffinssit tarttuvat hieman kiinni paperisiin vuokiin (kannattaa siis mieluummin voidella muffinssipellin kolot kuin käyttää niissäkään paperivuokia). Paina jokaiseen muffissiin kaksi tomaatinpuolikasta. Paista 200 asteessa n. 15-20 min.
Koristele muffinssit esimerkiksi rullalle käärityllä porosuikaleella ja rosmariininoksalla.

Sadetta ja piimäkakkua

2008-08-22T18:11:00.016+03:00

Tuli väläys. Semmoinen, että kaikkea sitä, mitä itsekseen värkkää, voisi jakaa - mutta vain ystävien kanssa. Väläykseen yhtenä potkuna lienee ollut pikkusisko-Kreetan leivontablogivinkkaukset, joita olen silloin tällöin selaillut.

Tässä siis erittäin epäsäännöllisesti päivittyvä tarina, joka alkaa Kemijärven mumman piimäkakusta.

Lapsuuden kesät tuoksuvat mumman piimäkakulta. Sitä säilytettiin huolellisesti voipaperiin käärittynä kellarin hyllyllä. Päiväkahville kun ryhdyttiin, mumma leikkasi kakusta huolelliset viipaleet oranssipäisellä veitsellä. Voipaperipakettiin siroteltu sokeri ratisi hampaissa, kun haukkasi mehukasta kakkua. Aina sitä sai liian vähän. Olisi tehnyt mieli nipistää kakusta palanen, kun kävi mumman asioilla kellarissa. Mutta koskaan ei uskaltanut niin tehdä.

Tänään, sadepäivänä, alkoi tehdä valtavasti mieli mumman piimäkakkua. Isä tavasi pyynnöstäni puhelimessa piimäkakun reseptin äidin mustasta vihkosta. Sekoittelin kakun taikinan, pistin uuniin ja nautin sieltä leijuvasta ihanasta tuoksusta. Kakusta ei tullut saman makuinen kuin mumman leipomista. Eikä yhtä mehukas. Mutta piimäkakku kuitenkin.

Kemijärven mumman piimäkakku

1,5 kkp piimää
1 kkp voisulaa
1,5 tl soodaa
1 kkp siirappia
1 kkp rusinoita
3 kkp vehnäjauhoja (minä käytin gluteenitonta Semperin hienoa jauhoseosta)
1 kkp sokeria
1 tl neilikkaa

Paistetaan ensin tunti 175 asteessa, sitten 15-30 min. 150 asteessa.
Mumma paistoi kakun valurautaisessa, korkeareunaisessa paistinpannussa. Olisiko mehukkuuden taika siinä?